Ilmajoki-lehden juttu Matti Antilasta

Näkövammaisen silmät ovat sormenpäissä

/Könnintien varrella omassa talossa asuva Matti Antila (75) opetteli uusia taitoja menettäessään näkönsä lähes tyystin. Niiden tuoma mielekäs tekeminen on miehen mukaan ensiarvoisen tärkeää henkiselle hyvinvoinnille./

SARI HAAPALA

Ilmajoki

Viisi vuotta sitten lääkäri totesi *Matti Antilalle*, että hänen näkökyvystään jää jäljelle valontaju, ei muuta. Vasempaan silmään tullut tulehdusreaktio puhkaisi vasemman silmän. Sen seurauksena verkkokalvo irtosi ja silmä meni kerralla ”pimeäksi”. Se oli silmänpainetautia sairastavan Matin parempi silmä.

• Nyt kun istut siinä vastapäätä, näen hahmon, jolla on tummat vaatteet ja paremminkin tumma tukka kuin vaalea, Matti puhelee toimittajalle.
• Jos kuvitellaan, että näön mitta on metrin matka jotakin. Kun sieltä otetaan joka päivä milli pois, ei lopulta jää jäljelle paljon mitään. Viisi viimeistä vuotta tämä on ollut sellaista hiljaista luopumista.

Matti oli vasta 30-vuotias, kun hänellä todettiin silmänpainetauti. Siitä on yli 45 vuotta. Sen jälkeen hän on käynyt toistatuhatta kertaa erilaisissa silmäoperaatioissa.

• Sarveiskalvoja on vaihdettu. Paineleikkauksia tehty. Kaihit leikattu. Operaatioiden yhteydessä on monet tulehdukset käyty läpi. Varsinainen henkilääkärini näissä silmäasioissa, Orhasen Eeva totesi, että pitkällekin olen näiden silmieni kanssa päässyt.

Joutenolo ei vaihtoehto

Matin onni oli hänen omien sanojensa mukaan näönkuntouttaja, joka kysyi häntä mukaan näönkuntoutuksen sopeutumisvalmennukseen. Siitä on viisi vuotta. Valmennus järjestettiin Iiriksessä Helsingissä.

• Siellä puhuttiin muun muassa valkoisen kepin käytöstä. Siellä sanottiin, että opetellaan se, kun olen henkisesti valmis. Kun nyt ajattelen, niin keppi on minulle välttämättömyys.

Toisinaan Matti pohtii, paljonko näön menetyksestä on hänen omaa syytään. Silmälääkäri olisi halunnut miehen pois töistä paljon aiemmin, kun se tapahtui. Se olisi lääkärin mukaan ehkäissyt sarveiskalvotulehduksia.

Mutta koska Matti oli tehnyt töitä aina, joutenolo ei ollut vaihtoehto. Nuorena hän työskenteli maatalousneuvojana, sen jälkeen viljelypäällikkönä kahdella tärkkelysperunatehtaalla ja viimeisimpänä viljelykonsulenttina sokeritehtaalla.

• Siinä rinnalla hoidin 25 vuotta kotitilaa. Vuonna 2012 tehtiin sukupolvenvaihdos. Poika jatkoi ja minä sain jättää ne työt. Tosin poikani luopui viljelystä runsas vuosi sitten, koska hänellä on virka Tampereella, Matti selventää.

Vertaistuen tärkeydestä

Matille oli tärkeää, että näön menettämisestä huolimatta hän voisi vielä tehdä jotakin konkreettista.

• Alkuun minulla oli vain äänikirjat, mutta se on sellaista passiivista touhua. Sitten tulivat nämä kynttilät ja harjat. On aivan ykkösjuttu, että elämässä on muutakin kuin joutenoloa. Pitää olla tekemistä.

Oppinsa kynttiläntekoon ja harjansidontaan Matti haki ammattiin valmentavalta kuntoutuskurssilta, jonne hakeutui ensimmäisen kurssin jälkeen. Vuosi oli silloin 2018.

• Kynttilöitä olen värkännyt nyt viitisen vuotta ja harjoja pari vuotta. Joku on ihmetellyt, miten se onnistuu. Olen sanonut, että minun silmäni ovat sormenpäissä. Kutovathan naisetkin sukkaa samalla, kun katsovat televisiota. Tämä on sama asia.

Matti tuumaa, että yksi merkittävimmistä asioista näkövammaisuuden hyväksymisessä on ollut vertaistuki. Mies on aktiivisesti mukana Näkövammaisten Käsityöläisten yhdistyksessä sekä Näkö ry:ssä.

• Meillä on kaikenlaista toimintaa molemmissa yhdistyksissä. Eilen olimme juuri konsertissa ja pikkujoulua pitämässä Näkö ry:n väen kanssa. Käsityöläisten porukassa selvitämme niitä mahdollisuuksia, joita meille näkövammaisille on tarjolla. Meillä on joka maanantai Teams–kokous, jossa käymme näitä asioita läpi. Keskustelemme myös ihan kaikesta muusta. Tärkeää sekin.

Apua lähellä

Apuna arjessa Matilla on avustaja, joka käy hänen luonaan kolme kertaa viikossa. Avustaja laittaa ruoan ja siivoaa kodin. Sen lisäksi Matin naisystävä toimii apukäsinä.

• Jos heitä ei olisi, olisin laitoksessa. Olen heistä hyvin kiitollinen. Onnekseni ympärilläni on ihmisiä, jotka pitävät huolta, Matti sanoo.

Matin työpajoista kumpikin sijaitsee kodin seinien sisäpuolella talon toisessa päädyssä.

• Kynttilöitä on tullut pyöriteltyä jouluksi noin 400. Ne valmistetaan mehiläisvahasta. Se on täysin luomua, mies naurahtaa.

Kynttilöiden ohella on valmistunut iso määrä harjoja. On pesu- ja saunaharjoja pitkillä ja lyhyillä varsilla. On juuresharjoja ja patasuteja. Pitkien harjojen harjapuut on tervattu ja tervan vieno tuoksu leijuukin ilmassa.

• Niitä syntyy, vaikka pistettäisiin mustat laput silmille.

Miehen tekemiä tuotteita myydään Likeltä osuuskunnan myymälässä ja Koskenkorvan joulupuodissa. Kaverin kanssa Matti pärjää myös erilaisissa messu- ja myyntitapahtumissa.

• Varsinaista lisätuloa näistä ei saa, mutta onpahan tekemistä. Se on omalle mielenterveydelle tärkeää. Ja saa eres nuo värkit maksuhun, Matti tuumaa.

Kyllä tämä tästä

Arkisin Matti ”lukee” ensin aamusta päivän lehdet. Se on mahdollista erilaisten apuvälineiden kautta, joita on nykyisin runsaasti. Esimerkiksi puhelimelle voi antaa komennon, jonka avulla se soittaa johonkin tiettyyn paikkaan. Tai tabletissa olevaa netin hakuselainta voi ohjeistaa yhtä lailla äänikomennoin.

Lukemisen jälkeen hän menee valmistamaan pari, kolme harjaa. Yhden pitkävartisen pesuharjan tekemiseen menee aikaa puolesta tunnista tuntiin. Niiden parissa vierähtää mukava tovi.

• Tehdessä ajatus kirkastuu. Tulee tunne, että kyllä tämä taas tästä. Tekeminen ylläpitää henkistä hyvinvointia. Se on ihan välttämätöntä.

Myönteisen puolella

Matin mielestä näkövammaisten kuntoutus- ja sopeutumisvalmennus on Suomessa hyvällä mallilla, mutta käsityöläisten tarvikevälitykseen ja kaupankäyntiin tarvittaisiin enemmän apuja.

• Kaupankäyntikoulutukseen on onneksi ensi vuonna luvassa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) rahoitusta.

Matti korostaa säännöllistä silmäsairauksien seurantaa ja painekontrollissa käymistä, mikäli tietää sairastavansa silmänpainetautia. Painesairaus ei parane koskaan, mutta sen etenemistä voidaan hidastaa tai jopa pysäyttää.

• Olen joskus miettinyt, että jos saisin viikoksi täyden näön takaisin, haluaisinko sitä enää. Siihen minulla ei ole vastausta. Sen sijaan iloitsen kaikista asioista, jotka yhä onnistuvat. Niin muutkin ajatukset pysyvät myönteisen puolella.

/KUVA: Harjanteossa. Kun Matti Antilalla todettiin 30-vuotiaana silmänpainesairaus, hänelle kerrottiin sokeutumisen mahdollisuudesta. Nyt, 45 vuotta myöhemmin, Matti erottaa valon ja jotakin hahmoja, muttei muuta. ”Minulla oli 45 vuotta aikaa valmistautua siihen, että voin menettää näköni lähes kokonaan. Aivan ykkösasia sen hyväksymisessä on ollut vertaistuki, jota on tarjolla näkövammaisten yhdistystoiminnassa”, hän sanoo./

//

/NOSTO: ”Iloitsen kaikista asioista, jotka yhä onnistuvat. Niin muutkin ajatukset pysyvät myönteisen puolella.” MATTI ANTILA/