Siirry pääsisältöön
Näkövammaiset Käsityöntekijöiden logo.
Näkövammaiset Käsityöntekijöiden logo.

Villainen pen­kin­pääl­li­nen kan­gas­puil­la

Villainen penkinpäällinen kangaspuilla, Helena Eskonmaa.
_
Ohjaaja on Riitta Lahtinen ja  yhdistyksen edustaja ja organisoija on Kaisa Penttilä.
_
Pienoiskangaspuut ovat pienemmät kuin normaalikokoiset kangaspuut. Kutoessa istutaan penkillä, jalkojen alla on polkuset.

Tällä sivulla

Koulutuksen tavoitteet

Koulutuksen tavoitteena on, että opin kouluttamaan näkövammaisille ihmisille tekemään kädentaidon töitä joko harrastuksena tai esim. osapäivätyönä. Olen kiinnostunut pitämään yhdistyksissä erilaisista materiaaleista kursseja.
Näkövammaiset käsityöntekijät ry:n tavoitteena on opettaa uusia taitoja ja/tai ylläpitää olemassa olevia kädentaitoja näkövammaisille.

Tavoitteeni

Tavoitteenani on tämän kurssin aikana tehdä villainen penkinpäällinen pirttipöydän penkille ja tehdä ohjeet penkinpäällisen tekemiseen sokealle Matille. Ohjeen olisi hyvä toimia myös yleisohjeena penkinpäällisen tekemiseksi. Penkinpäällisen on tarkoitus olla lämmin ja tukeva, jotta voi kylmemmälläkin ilmalla istua ulkona.

Kudontapaikka

Penkinpäällinen on tarkoitus toteuttaa kangaspuilla kutoen. Suomessa on Taitokeskuksia eri puolilla kaupungeissa ja kunnissa, joissa saa vuokrata kangaspuita käyttöönsä ja sieltä on myös mahdollista ostaa tarvikkeita. Taitokeskuksissa on paikalla arkisin ammattitaitoisia ohjaajia. Ainakin Raisiossa on mahdollista saada näkövammaisten saada myös ohjausta. Moni voi tarvista myös avustajaa kutomiseen, mutta siellä on mahdollista tehdä myös itsenäisesti. Kangaspuissa on loimet laitettu valmiiksi paikoilleen, joten pääsee halutessaan suoraan kutomaan. Suomessa on myös mahdollista erilaisissa kansanopistoissa ja vastaavissa oppia kutomaan kangaspuilla.

Tarvittava villalanka

Käytettävä lanka voi olla  100% villalanka tai esimerkiksi 80% villaa ja 20 % polyamidia.  Kangaspuiden loimilanka on valkeaa kalalankaa. Villa voi olla joko yksiväristä tai tehdä esim. raidallisen. Sopivan paksuinen lanka tuli esim. Nallelangasta tai drops babymerinosta.

Tässä kohtaa on hyvä suunnitella mitä värejä haluaa käyttää ja minkälaisen raidoituksen haluaa.

Kangaspuut ja niihin liittyvät tarvikkeet

Kudonta eli kutominen tarkoittaa kankaan tai muun tekstiilituotteen valmistamista loimi- ja kudelankajärjestelmää käyttäen. Kankaan pituussuunnassa kulkevat langat muodostavat loimen, ja leveyssuunnassa kulkevat langat kuteen. Kangasta kudotaan yleensä käsin kangaspuilla tai teollisesti kutomakoneella.

Kangaspuihin on valmiiksi laitetut kalajalanka loimet, jotka ovat palttinasidosta ja trikoomatolle sopivat välit. Peitteen leveys on 40 cm ja pituus noin 120 cm.

Pirta eli kaide pitää kangaspuiden loimilangat halutulla etäisyydellä toisistaan eli pirran avulla loimeen saadaan haluttu tiheys. Pirta on luhan levyinen kehikko, jossa on tasavälein ohuita säleitä eli piitä. Loimilangat pujotellaan säleiden väliin.

Palttina on vanhin, yksinkertaisin ja eniten käytetty sidos. Palttinaa voidaan käyttää kaikissa kangaspuissa ja kudontakehyksissä. Palttinakangas on pinnaltaan sileää ja molemmin puolin samanlaista. Palttinassa loimi- ja kudelankojen tiheys on sama , jos kude ja loimi ovat samanvahvuisia. Palttinaviriötä käytettäessä joka toinen loimilanka painuu alas ja joka toinen nousee ylös ja näin niistä muodostuu sukkulalle kulkureitti koko työn leveyden matkalta.

Penkinpäällisen kudontaosuus  on tarkoitus toteuttaa kangaspuilla. Itse tein mallityön pienoiskangaspuilla Taito Raisiossa. Matille, jolle tätä ohjetta teen, ovat kangaspuut tutut ja hän on itsekin kutonut aiemmin.

Tarvikkeet ovat pienkangaspuut, joissa on polkimet. Kutomiseen tarvitaan sukkuloita, pingotin, mittanauha ja  tunnisteet eri väreihin esim. erilaiset merkit.

Sukkula on puusta tehty pitkulainen ja kapea kankaankudonnan työväline, jossa on molemmissa päissä urat kuteen pysymistä varten. Sukkula on tavallinen puinen työväline, jota käytetään loimiin avautuvaan viriöön kuteen laittamiseksi. Viriö on niisien- Ulkoinen linkki loimesta avaama kulkuaukko sukkulalle ja kuteelle.

Pingottimet ovat säädettäviä metallisia työvälineitä, joilla pystytään säätäämään kudonnaisen leveyttä pysymään samanleveänä koko ajan. Pingottimen kummassakin päässä on noin 5 cm leveä metallipala, jossa on alle sentin mittaisia metallipiikkejä noin 10-15 kappaletta.  Pingottimen oikea mitta otetaan loimilangoista läheltä niisivarsia. Pingotin sijoitetaan reunalangan sisäpuolelle. Pingotin siirretään eteenpäin mahdollisimman usein.  Nämä laitetaan varovaisesti työhön kiinni ja siirretään tarvittaessa eteenpäin.  Pingottimia on useita eri pituuksia, kattavat kudontaleveydet 15-190cm. Pingottimet on maalattu kirkkailla väreillä.

Kutominen

  • Kun kudontaa aloitetaan, kudotaan ensin muutama kerros trikookudetta, jotta varsinainen työ on helppo aloittaa oikean levyisenä. Sen jälkeen kudotaan 0,5 cm kalalankaa aluksi, jota tarvitaan työn alkusolmuihin ja vastaavasti tehdään lopussa loppusolmuja varten, jotka kiinnittävät työn päädyt.
  • Kutominen aloitetaan laittamalla villalankaa sukkulan ympärille. Itse tein nelinkertaisesta langasta, jotta penkinpäällisestä tulee lämmin ja sopivantukeva. Nelinkertaista lankaa sukkulanympärille siten, että keritään neljästä eri kerästä tasaisesti sukkulan ympärille. 
  • Tässä kohtaa on hyvä tarkistaa työn leveys ja säätää pingotin oikean leveäksi.
  • Tässä työssä on käytössä kaksi poljinta ja 1 sukkula. Loimet ovat tehty palttinan mahdollistamiseksi.  Nelinkertainen lanka mahdollistaa sen, että voi tehdä yksiväristä eli kaikki langat ovat samanvärisiä. Toinen vaihtoehto, että alkaa sukkulalla  vaihtamaan lankoja eri värisiksi, jolloin saa työstä värikkäämmän. Lankoja voi vaihtaa vapaasti yhden kerrallaan asettaen uuden ja vanhan langan osittain päällekkäin loimen väliin noin 10 cm. Näin työssä säilyy koko ajan nelinkertainen lanka ja väri vaihtuu liukuen. Eli sukkulalla on neljä lankaa kerittynä ja näistä voi vaihdella yhden langan kerrallaan edellä mainitun ohjeen mukaan.
  • Kudonnassa käytetään kahta poljinta, jotka sijaitsevat kangaspuiden alaosassa penkin edessä.
  • Kun kudonta aloitetaan, langat vedetään aina sukkulan heiton jälkeen noin 5 cm löysälle ja sen jälkeen vedetään luha sopivan tiiviisti, ei liian tiukalle. Itse mittaan sopivan löysyyden laittamalla etusormen ja peukalon uuden kudelangan ja viimeisen kudelangan väliin. Näin muodostuu kudonnaisen levyinen loiva kude ja sen jälkeen luhalla tiivistetään viriössä oleva kude paikalleen. Sopivan tiiviyden voi tunnistaa käsin kokeilemalla, että kuteissa ei ole välejä ja se ei ole löysää vaan tiivistä.
  • Kun työ aloitetaan, pitää pingotinta siirtää noin 8-10 cm välein, jotta työstä tulee tasalevyinen.
  • Kutominen: tiivistelmä ja sen alla on vaihe 1 ja vaihe 2 pidemmin selitettynä. Heitto (suunta: vasemmalla puolella heitto  on vasen loimilanka reunimmäisenä ylhäällä ja oikealta puolelta heitto on oikeanpuoleinen ensimmäinen reunalanka ylhäällä). Sen jälkeen tehdään  reunojen ja kuteen tarkistaminen, polkusen vaihto ja painanta, luhan siirto. 

Vaihe 1.

Kun oikeaa poljinta painaa, nousee oikeanpuoleinen viriö ylös. Sukkula pujotetaan loimilankojen välistä ja sukkula otetaan vastaan vasemmalla kädellä. Loimilanka asetellaan sopivan tiiviiksi ja  vedetään luha kiinni ja sen jälkeen auki. Kudontatiheyden on oltava samanlaista. Luhaa liikutellaan aina samalla voimakkuudella ja samasta kohdasta kiinni pitäen.

Vaihe 2.

Paina vasenta poljinta alas ja nyt aukeaa vasemmanpuoleinen viriö ja sukkula pujotetaan aukiolevien loimilankojen välistä. Sukkula otetaan vastaan oikealla kädellä ja tiivistetään luhalla sopivasti.
Tee vuorotellen vaihe 1 ja vaihe 2 sekä siirrä kiristintä sopivin välein.

  • Päättely tapahtuu siten, kun haluttu pituus on saavutettu. Kudotaan noin 0,5 cm kalalankaa ja sen sen jälkeen muutama heitto trikookudetta.
  • Nyt työsi on valmis kangaspuista pois otettavaksi. Loimilankoihin lisätään solmimisvara noin 15 cm. Sen jälkeen leikataan ja solmitaan loimilangat pirtaan kiinni löyhällä hevosenhäntäsilmunipuilla väliaikaisesti. ( yleensä taitoyhdistyksen työntekijä tekee tämän).
  • Trikookuteet poistetaan ennen loimilankojen solmimista.
  • Penkinpäällisen kalalangat solmitaan kahteen kertaan. Ensin solmitaan kaksi lankaa yhteen merimiessolmulla ja toisen kerran neljä lankaa solmitaan yhteen hevosenhäntäsolmulla mahdollisimman lähelle työtä. Solmuista on tässä kuvat. Selitykset solmujen tekemiseen löytyy ohjaajalta tai netistä.
  • Lopuksi työn villalankojen päät päätellään ja solmujen jälkeiset hapsut leikataan samanpituisiksi. Työ siistitään ottamalla irtolangat pois.
  • Onneksi olkoon! Työsi on nyt valmis.
Kuvassa on pienoiskangaspuihin aloitettu kutomaan villaista penkinpäällistä. Väreinä on käytetty turkoosia, sinistä ja harmaata. Työvälineinä näkyy puinen sukkula ja metallinen pingotin.
Kuvassa on pienoiskangaspuihin aloitettu kutomaan villaista penkinpäällistä. Väreinä on käytetty turkoosia, sinistä ja harmaata. Työvälineinä näkyy puinen sukkula ja metallinen pingotin.
Kuvassa on Hellu kutomassa pienoiskangaspuilla villaista penkinpäällystä. Kuvassa pujotetaan parhaillaan sukkulaa viriöön.
Kuvassa on Hellu kutomassa pienoiskangaspuilla villaista penkinpäällystä. Kuvassa pujotetaan parhaillaan  sukkulaa viriöön.
Kaaviokuva Merimiessolmun tekemisestä
Merimiessolmu
Kaaviokuva Hevosenhäntäsolmusta
Hevosenhäntäsolmu
Tässä kuvassa näkyy hyvin, miten työtä on raidoitettu. Pohjalla kulkee koko ajan turkoosilanka ja muita värejä vaihdellaan.
Tässä kuvassa näkyy hyvin, miten työtä on raidoitettu. Pohjalla kulkee koko ajan turkoosilanka ja muita värejä vaihdellaan.